Finnjävel

Yksi talven ruokaelämyksiä on ollut illallinen ravintola Finnjävelissä, jonne olin saanut lahjaksi illlallislahjakortin.

Finnjävelissä tulkitaan modernisti suomalaisia juuria ja ruokakulttuuria. Jo avajaispäivänä ravintolan viimeinen aukiolopäivä oli tiedossa eli tarkoitus oli alusta asti pitää Finnjävel auki vain kaksi vuotta. Finnjävel sulkee ovensa kuun lopussa ja paikalle avataan uusi ravintola uudella, vielä salaisella konseptilla. Uuden ravntolan liikeideaa toki yritimme udella, mutta henkilökunnan vastaukset tulevaisuudesta pysyivät ympäripyöreinä. Äskettäin tosin luin, että uudessa konseptissa tarjolla olisi mm. sirkkoja.

Istuimme portaiden lähellä pienemmässä tilassa. Varsinaista ruokasalia on monessa arviossa moitittu hälyisäksi, omassa kulmassamme oli mukavan hillitty tunnelma.

Ravintolassa kuvaaminen on miltei aina haastavaa. Vaikka nykyisin "kaikki" kuvaavat annoksiaan -viereisen pöydän kiinalaisseurueesta jokainen kuvasi kaikki pöytään kannetut annokset kaikista kuvakulmista- koetan ottaa kuvat mahdollisimman huomaamattomasti, omaa ja muita seurueita häiritsemättä. Tunnelmallisen hämärä ravintolavalaistus tarkoittaa kuvissa yleensä pimeää. Käsivaralla nopeasti hämärässä kuvatuissa otoksissa tarkennukset tuppaavat olemaan mitä sattuvat, valkotasapaino vähän pielessä ja kuvat rakeisia. Mutta koetin pelastaa kuvankäsitelyllä  mitä pelastettavissa oli - mennään niillä mitä on, näitä söimme.

Tilasimme seitsemän ruokalajin illallisen ja viinipaketit.

Pöydän pinnassa oli ledvalo, jonka päällä oli aluksi pieni lasinen piru. Myöhemmin tilalle tuotiin koruton, mutta tyylikäs valokeppi, jonka valoa saattoi suunnata. 


Alkuun tarjottiin suolaisen makeana keittiön tervehdyksenä macaronseja.



Topinen keittiön tervehdys, muikun kanssa tarjottu liemi toi kesän mieleem.

Tästä annoksesta ei ole ihan tarkkaa mielikuvaa; kalaa (siikaa?) ja "sinappikaviaaria" sekä herkkusientä josta kuitenkin muistelen ajatelleeni, että sen olisi voinut korvata jollain metsäsienelläkin. Nämä ravintolajutuista minun kannattaisi ainakin annokset kirjoittaa itselleen ylös pian, kuukausi-pari jälkeenpäin on vaikea muistaa kaikkea.



Kanaviilokki ei todellakaan ollut samanlaista kuin koulussa.

Veriletutkin -annoksen nimenä- toivat kouluajat mieleen. Maussa oli paljon tuttua, mutta esillepano oli erilainen kuin koulussa.

Lämpimän rieskan ja omenavoin kanssa jaoimme suositellun oluen.

Lammaskaali oli yksi illan parhaita annoksia. Jouduimme odottamaan lammaskaaliamme jonkin aikaa, viinilasia käytiin anteeksipyynnön kera täyttämässä.

Mämmi oli saanut uuden muodon. Uppoaa ulkomaisiin vieraisiin tässä muodossa helpommin kuin ihan perinteisenä versiona.

Ateljè Sotamaan designia olevat tyylikkäät, Finnjävelille suunnitellut viinilasit, käsintehdyt veitset, dekantterit ja suuri osa sisustustakin olisi ostettavissa. Plussaa  suomalaisten kädentaitajien käyttämisestä toteutuksessa. Pitkät aterimet eivät tosin ole kovin käytännölliset mutta muotoilultaan kauniit.

Avokeittiö oli heti sisääntulon tuntumassa.

Kaikki annokset olivat viimeisteltyjä ja kauniita, tuo aiemmin mainittu herkusieni oli ainoa, jonka olisin muuttanut. Annokset olivat pieniä, kuten ne fine dining-ravintoloissa tapaavat olla, mutta illallinen täytti kuitenkin, annoksia oli sen verran useita.

Tällaiset illalliset ajattelen kokevani kokonaiselämyksenä, johon kuuluu paljon muutakin kuin ruoka; annoksien lisäksi palvelu, sisustus, kattaus muodostavat kokonaisuuden. Finnjävelissä elämys oli onnistunut. Tuleva sirkkaravintola ei suoraan sanottuna innosta ainakaan vielä, mutta olen iloinen, että pääsin kokemaan Finnjävelin ravintolan loppumetreillä.

Ravintola Kaartissa illallisella

Yhteistyö Ravintola Kaarti

Sain kutsun tutustumaan Töölöön Ravintola Kaartiin*, vanhoihin Kaartin Pataljoonan tiloihin marraskuussa 2016 avattuun ravintolaan. Viereisessä pöydässä taisikin iloinen herraseurue muistella ruokailun lomassa armeijakokemuksiaan juuri samaisella Taivallahden kasarmilla.

 Funkkisrakennuksessa sijaitseva, kahdensadan asiakaspaikan ravintolatila on suojeltu, ravintolan seinää koristaa nostalginen 1935 maalattu maailmankartta vanhoine paikannimineen. Ravintolan valaisimet olivat upeat, mutta lamppujen väri  kuvissa taittui hieman kellanvihertävääna. Se toi haastetta kuvaukseen kun oikeaa valkotasapainoa ei ollut löytyä millään eikä editointikaan ihan auttanut.

Ruoat on hinnoiteltu maltillisesti. Kolmen ruokalajin menu -yhdellä reilun kokoisella pääruoan lisukkeella- maksaa 35€, annoksia saa myös erikseen. Ravintola tarjoilee myös sunnuntaibrunssia ja arkisin lounasta.

Alkun maistelimme oman keittiön uunituoreita leipiä. Onneksi yhä useammassa ravintolassa on alettu tajuta asiakkaiden arvostavan tuoretta leipää - sillä on ihana kaapaista ne viimeisetkin herkulliset tipat lautaselta.

Valitsimme poikkeuksellisesti molemmat saman alku- ja pääruoan, vaikka muitakin herkulliselta kuulostavia vaihtoehtoja oli tarjolla. Alkuun söimme molemmat raikkaan Kaartin Toast Skagenin, jossa oli grillattua tiikerirapua ja siianmätiä.

Pääruokana meillä oli murean pehmeää haudutettua sekä grillattua Iberico-porsaan niskaa ja raikasta pikkelöityä punakaalia ja rapsakkaa lehtikaalia. Pääruoan kanssa minä otin suolapaahdettua maa-artisokkaa ja majoneesia paahdetusta valkosipulista. Maa-artisokkaa tulee syötyä harvoin, eikä sitä ravintoloissakaan usein tarjota, joten sitä oli ehdottomasta tilattava. Siipan lisuke oli uppopaistettuja kukkakaali, chililabneh -libanonilainen jugurttijuusto ja paahdettuja pähkinöitä. Hyvää sekin- jopa minun suussani, joka en yleensä kukkakaalistä välitä.

Jälkiruokavaihtoehtoja oli kaksi, maistelimme ne molemmat;  Suklaabrownie, hasselpähkinäpralinea, hunajakinuskikastiketta ja puolukkasorbettia oli makean ja kirpeän liitto sekä pehmeä tyrnimannapuuro, lakritsikreemiä ja vihreällä kardemummalla maustettua tuorejuustojäätelöä. Mannapuuro tarjottiin ravintolan nimellä nimikoidusta kulhosta.

Kaiken kaikkiaan erinomainen ruoka suorataan edulliseen hintaan. Töölöön kannattaa tehdä ruokaretki.

Mukavaa, että Martta Martikaisen suunnittelema Autolinna vuodelta 1935 on päässy uuteen loistoon säilyttäen kuitenkin alkuperäiset funkkisrakenteensa. Kasarmin vanhoissa rakennuksissa on Ravintola Kaartin lisäksi on nyt myös hyvin varusteltu ruokakauppa ja asuntoja.


*Ravintola Kaarti tarjosi ruoat



Ravintola Kaarti, Pohjoinen Hesperiankatu 33, Helsinki

Säm Asian Bar & Kitchen ja Masu Asian Bistro, Helsinki

Äskettäin olin maistelemassa Säm Asian Bar & Kitchen- ja Masu Asian Bistro*-ravintoloiden shabu shabua ja muita aasian herkkuja. Restamax operoi ravintolakokonaisuutta yhdessä Hans Välimäen kanssa Etelä-Espalla.

Nautimme aasialaisfuusioravintolan tummilla sävyillä sisustetussa kellarikerroksessa illallisen Hans Välimäen johdattamana shabu shabu-pöydissä. Ravintolassa toteutetaan myös ryhmille toteutettavia sushikursseja. Sämin listalla on sushia, salaattia, ramenia, bunia, phota ja runsaasti kasvisruokia. Baarihintaista, nopeaa ja helposti seurueen kesken jaettavaa ruokaa saa pitkälle iltaan. Masun ruokalistalta löytyy fuusio-aasialaisia moderneja, mutta rentoja aasialaisia makuja suomalaiseen makuun sovitettuna.

Last week I attended a dinner at Säm Asian Bar & Kitchen- ja Masu Asian Bistro restaurants in Helsinki. We tested teppanyaki and shabu shabu during the evening.

Shabu Shabun voisi sanoa olevan fondue aasialaisittain. Pöytään tuodaan kuuma liemi, vadillinen kasviksia; siitakesieniä, paksoita, broccolia, kiinankaalia, sokeriherneitä, sydänsalaattia, limeä, chiliä, kevätsipulia ja korianteria sekä lihaa, kalaa ja/tai äyriäisiä valinnan mukaan. Ohuiksi leikatut lihat, kalat tai äyriäiset kypsennetään kastamalla ne kiehuvan kuumaan liemeen, kulhoon lisätään kasviksia maun mukaan. Sen jälkeen ne dipataan maustekastikkeisiin ja nautitaan. Alsacen alueen viinit, joissa on hieman jäännössokeria, sopivat yleensä hyvin aasialaisen ruoan kumppaniksi.

Dippailun jälkeen liemeen kaadetaan kaikki kasvikset ja liemi syödään keittona ruokailijoiden kesken.

Hans kertoi myös shabu shabu-pöydän juomatraditioista "Kun ruokailija tipauttaa puikoilla syödessään vahingossa jotain liemen joukkoon, on tapana, että pudottaja ottaa sen kunniaksi ryypyn. Sen jälkeen vaihtoehtoja on kaksi: pudottaja ottaa koko pöytäseurueen ryypyt siinä samalla tai tilaa piikkiinsä vaihtoehtoisesti uuden kierroksen ja velvoittaa muut ottamaan ryypyn kanssaan. Molempi parempi, mutta jos yksi pudottaa ja juo, niin siitä helposti seuraa kierre. Joten kannattaa soveltaa.”

Istuin pöydässä johon oli katettu kala/merenelävä-shabu shabu; Mustekalaa, kampasimpukoita, Pohjanmeren lohta, jättirapuja ja sinisimpukkaa, mutta vierailin maistelemassa naapuripöydänkin liha-antimia. Molemmat herkullisia ja annoksista voi kivasti rakentaa mieleisiään.

Shabu shabu-menujen varaus vähintään 7 vrk ennen. Beef Shabu 250g/hlö 70€/hlö, Fish & Seafood Shabu 250g/hlö 85e/hlö, Beef Premium Shabu 250g/hlö 85e/hlö

Shabu shabu is sort of Asian fondue; pieces of thinly sliced beef or pork cooked quickly with vegetables in boiling broth and then dipped in sauce. Medium dry Alsace wines  go well with with Asian flavours.

Japanin kielen sana teppan tarkoittaa rautalevyä ja yaki taas grillattua tai paistettua. Etukäteen varattavassa Teppanyaki-pöydässä voi seurata kokkien työskentelyä ja ruoan valmistusta grillin ääressä. Mehevän murea teppanyaki-menun liha maistui pöydässämme. 

Teppanyaki-menu, 9 ruokalajia 99€/hlö, Premium Teppanyaki-menu 149€/hlö

Teppan means iron plate and yaki means grilled in Japanese. In Japan, teppanyaki refers to dishes cooked using an iron plate. There is a grill in downstairs teppanyaki table, guests can follow how chefs grill their meal.

Pääsimme maistelemaan lisäksi kampasimpukkaa vihreän curryn kera sekä bunia eli aasialaista höyrytettyä sämpylää. Pöytään kannettiin myös pariin otteeseen sushilajitelma, josta koko pöytäseurueen suosikiksi nousi silakkanigiri.

*Herkullisen illan tarjosi Säm Asian Bar & Kitchen- ja Masu Asian Bistro

Tasted also scallops in green curry, Asian bun and sushi selection. Herring nigiri was the everyone's favorite

*Courtesy of Säm Asian Bar & Kitchen- ja Masu Asian Bistro

*

Viisi viikon varrelta

Syksy on tällä viikolla edennyt, ruska on syvimmillään ja päivän pituus on selvästi lyhentynyt.

Viikon asuste on sukka -yksikössä*. Syyskuun loppuun oli sinnikkäästi sukitta, mutta lokakuun ensimmäisenä oli pakko vetää sukat jalkaan, pakata ballerinat ja hakea nilkkurit vintistä.

Vintissä käynti johti muuten loistavaan löytöön. Luulin ettei minulla ole yksiäkään kunnollisia mustia talvisaappaita kun keväällä olin harmissani heittänyt pois yhdet korjaamattomaksi hajonneet, vain yhden talven kestäneet "merkkisaappaat" pois. Vintistä löysin kuitenkin loistokunnossa olevat klassiset pitkävartiset saappaat parin vuoden takaa! Ihan vielä ei niiden aika vielä ole, ainakin lokakuu saa mennä nilkkureissa. Nämä muutaman vuoden ikäiset chelseabuutsit kaipaavat vain vähän kiillotusta ja ne ovat taas kuin uudet. 

Ensimäinen syksyn sukkapyykki sujui tavanomaisesti. Koneeseen meni kaksi sukkaa, ulos tuli yksi*. Pesukoneen uumenissa lymyävä musta aukko ilmeisesti imaisi heti alkuun yhden sukan jonnekin ulkoavaruuteen... 

Viikon/kuukauden/puolen vuoden hampurilainen tarjottiin Naughty Brgrissa** Hampurilaisia meillä syödään todella harvoin, yleensä teen hampurilaiset itse - siis kerran puolessa vuodessa jos silloinkaan. Nyt maistui kuitenkin Fat Bog brgr; ylikypsää porsaankylkeä, fat bob-bbq kastiketta, rapeaa sipulia, aiolia, ja punakaali-omena coleslawia. Hyvältä maistui, ainoastaan harmitti etten tajunnut ranskalaisiin automaattisesti turautettavan ketsuppia, jotta olisi n voinut pyytää jättämään sen pois. Ketsupista en vain pidä, onneksi sitä oli ranskalaisissa vain vähän.

Viikon keittokirja on Hannan soppa -blogin Hanna Hurtan Kasvis -ruokakirja**. Tähän monien noudattamaan lihattomaan lokakuuhun erinomaisesti sopivaan kasvisruokien runsaudensarveen palaan blogissa vielä myöhemmin.

Viikon sisutusvinkki on Kampin 3. kerrokseen avattu Casa Manterol-sisustusliike. Espanjalaisen ketjun toisen Suomen liikkeen avajaisia vietettiin tällä viikolla. Tänne täytyy ainakin palata ostamaan uusia, pehmoisia kylpypyyhkeitä.

Viikon paras päivä oli lauantai, jolloin kiertelimme australialaisen tutun kanssa Helsingissä. Lokakuinen Helsinki näytti parhaita puoliaan; satuimme Tuomiokirkkoon juuri kun Cantores Minores harjoitteli Finlandiaa seuraavan päivän konserttiin, söimme Succesin pullia ja Kauppahallissa lohileipiä, kerroimme anekdootteja, triviatietoa ja Helsingin historiaa, kävimme Löylyssä, Ysibaarissa ja Liberty or Deathissa. Helsinkiä tuli katsottua itsekin taas uusin silmin.

Miten teillä on viikko sujunut, piristääkö kaunia ruska vai painavatko lyhenevät päivät?

My October week


**Saatu blogin kautta

Ravintola Hieta, Helsinki

Jo toukokuun lopulla vietimme appeni syntymäpäiviä ja kokoonnuimme perheen kesken ravintola Hietaan sunnuntailounaalle. Kesä vei mennessään ja postausluonnos unohtui. Hiedan listalla on edelleen kuitenkin paljon samoja annoksia, joten ei aihe ole varsinaisesti vanhentunut.

Already end May we celebrated birthday of my father in law at restaurant Hieta in Helsinki. I edited photos, but forgot to post. Well, never late than ever. Menu is quite much the same, so this post is still pretty current.

 Olin yllättynyt kuinka avara ravintola oli. Aiemmin paikalla sijainneessa Salvessa en koskaan käynyt, mutta olen kulkenut ohi lukemattomat kerrat. Ulkoapäin ravintolatila oli vaikuttanut paljon ahtaammalta. Vaaleat seinät, isot ikkunat ja sisustuksen selkeys tuo avaruutta. Ravintola tarjoaa rentoa kortteliravintolafiilistä. Ensimmäisissä blogipostauksissa ja artikkeleissa uudesta ravintolasta pöydissä oli näköjään osittain traditionaaliset valkoiset pöytäliinat, mutta olikohan ne jo jätetty pois sillä yhdessäkään pöydässä ei liinoja ollut. Ruokailuvälineinä oli klassisia Sorsakosken aterimia.


I was surprised how open the restaurant was, I had never been in the previous restaurant in the same location and thought it was much smaller. The front room was painted white and back room had darker tones, so table can be chosen to the mood. Restaurant is a neighbourhood joint with relaxed athmosphere and simple design.

Ruokalistalla on kikkailematonta husmanskonstia eli kotiruokaa pikku twistillä, tosin moni annos taisi mukailla Salven listaa. Tälläkin listalla oli perinteistä, mutta nyt taas niin trendikästä mummonkurkkua jota tarjosi myös mm. Shelter. Retrobuumi jyllää edelleen, mutta hieman uudistettuna. Vaikka joitain makuja onkin raikastettu, suonet tukkivaakin sydäriruokaa on tarjolla mm. Stuvarin pannussa; porsaan kylkirullaa, Hiedan nakki, paistinperunoita ja bearnaise-kastiketta. Hyvä annos kuulemma oli!

Hieta oli siis osittain konseptiltaan reippaasti raikastettu versio vanhasta Salvesta - siis ymmärrykseni mukaan, kun en ollut vanhassa Salvessa ollut. Ruokaillessame sisään astui Salven kantispariskunta, joka kääntyi kannoillaan kun klassikkoon oli heidän mielestään kajottu liian kovalla kädellä, mutta heille uusi Salve löytyi satama-altaan toiselta puolelta.

Retro boom has taken over many restaurant kitchens in the past few years and also Hieta's menu has Norther cooking classics with a modern touch. Some refreshened traditional dishes, but also heavier options are available like Stuvarin pannu if you don't mind your cholesterol levels; porcetta, Hieta´s sausage, pan fried potatoes and béarnaise sauce.


Hieta, Hietalahdenranta 11