Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tarmo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tarmo. Näytä kaikki tekstit

Maalla | Countryside weekend


Pitkästä aikaa olimme maalla. Kesälläkään emme tainneet olla kuin pari kertaa anoppilassa, Siipan työt ja päivystykset kun sitoivat meidät kesällä miltei koko ajaksi Helsinkiin ja syksykin on mennyt sen verran vauhdikkaasti, ettemme lyhyestä välimatkasta huolimatta ole maalle ehtineet. Nytkin pääsimme vasta lauantaiaamuna matkaan. Syy oli kuitenkin hyvä, olinhan perjantaina Salvessa Nelkytplussalaisten tapaamisessa.

Maalle hurauttaa onneksi alta tunnin ja olimme jo ennen yhtätoista perillä, vaikka kävimme nappaamassa Siipan siskontytön matkaan mukaan.





Heti alkuun menimme sienimetsään. Joku oli käynyt putsaamassa varmat sieniapajani, mutta saimme kuitenkin ihan kohtuullisen saaliin. Sunnuntaina ajoin vielä hieman kauemmaksi paikkaan, jossa sato on ennen ollut hyvä. Nyt parhaasta paikasta metsää oli kuitenkin kaadettu ja sain vain korin pohjaa peittoon. Sainpa kuitenkin ulkoilua muutaman tunnin.




Kesälampaat ovat laitumella vielä pari viikkoa. Paksuine turkkeineen ne pärjäävät hyvin pikkupakkasellakin, tuulisella säällä ja öisin ne ovat suojassa laitumelle rakennetussa katoksessa.





 Vielä viime maanantaina kuljin ilman sukkia, mutta sienimetsään vedin jo talvitakin päälle ja pipon päähän. Toisaalta lupiinit kukkivat toista (vai olisiko jo kolmatta) kierrostaan. Mutta kai se talvi sieltä tulee, kova puhuri piiskasi koivujakin jo ihan lehdettömän kaljuiksi.


Tarmo ilahtui kovin tulostamme. Appivanhemmat ovat olleet pahassa flunssassa pari viikkoa, eivätkä ole jaksaneet leikittää Tarmoa tavalliseen tahtiin. Nyt Tarmo sai juosta lelujensa perässä sydämensä kyllyydestä.

Katsokaapa muuten Tarmon turkkia Siitä on vuosien aikana tullut tuollainen vakosamettimaisen raidallinen luonnostaan, turkkia ei siis ole sormin harottu. Ensin raidallisuutta oli takaselän päällä, mutta nyt se alkaa etuselästä. Turkki on valtavan paksu, Tarmo torkkuu välillä talvisin ulkona lumen hiljalleen sadellessa sen päälle eikä välttämättä halua tulla edes lumisateesta sisälle.














Sunnuntaina tein maukasta myskikurpitsarisottoa -resepti tulossa blogiin myöhemmin- ja Siippa teki siskontyttönsä kanssa meille jälkkäriksi rikkaita ritareita.

Viikonlopun kruunasivat hyvät yöunet. Nukun usein huonosti heräten kolmen-neljän maissa valvomaan, mutta lauantain parin tunnin nokosten jälkeen nukuin heräämättä vielä 9,5 h yöunetkin. Olipa ihanaa nukkua kerrankin pitkään!

Millainen viikonloppu teillä oli?



We hadn't been at the inlaws for a while, but this weekend we spent few days at the countryside foraging funnel chantarelles, playing with Tarmo the dog, resting and eating well.

Maaseutuvisiittejä | Countryside visits
































Ihan koko lomaa ei ole vietetty lähilomana, vaikka nytkin oltiin alle tunnin päässä kotona. Lähiloman kriteeri taitaa olla se, että yöpyminen on aina kotona. Nyt olimme pitkän viikonlopun maalla, anoppila ja nyt veljeni hallussa oleva kesämökki, lapsuuteni mökkimaisema ovat kätevästi vain jonkun kilometrin päässä toisistaan.

Ensin olimme appivanhempien luona, jossa innoissani syöksyin metsään etsimään sieniä. Olin nähnyt jo mielessäni kuinka suorastaan kompastelen kantarelleihin ja tatteihin... Harhailin metsässä sieniä etsien niin kauan että anoppini oli luullut minun eksyneen. En halunnut palata metsästä ennen kuin olisin löytänyt edes vähän sieniä. Lopulta saaliinani oli hieman kantarelleja ja kolme tattia. "Kostoksi" menin vielä poimimaan vadelmia, niitä onneksi löytyy yllin kyllin.

Lauantaina siirryimme veljeni ja hänen vaimonsa luo. Vadelmien keräilyä jatkoin vielä sielläkin herkuttelun lomassa. Kulho täyttyi nopeasti, sillä marjat ovat valtavia. Nyt on pakkasessa jo aika mukava määrä annospusseja talven tuorepuurojen mausteeksi, sillä olen Helsingissäkin keräillyt vadelmia jo monena päivänä talven varalle.

Talviturkkikin tuli viimein heitettyä, ei tosin kovin pitkillä uintilenkeillä. Onpahan kuitenkin ainakin kaksi kertaa  tänä kesänä tullut uitua, jollen lähipäivinä uskaltaudu mereen.




All vacation hasn't been spent only staycationing. We also had a long weekend at countryside. My in laws live conviniently only few kilometers apart from my brother's summer house, so first we spent 1½ days at inlaws, then moved to my brothers's and came back for the inlaws the following day for afternoon.

Swimming, mushroom foraging, berry picking and lots of good food. And all only 50 min from our home in Helsinki.






Idyllisiä juhannustunnelmia | Idyllic midsummer






Keskikesän juhlaa päästiin viettämään maalla lämpimissä tunnelmissa ja säissä. Kesälampaatkin olivat saapuneet laitumelle. 


We spent midsummer traditionally on countryside.

Matkalla maalle kurvasimme vakiomansikanmyyjän kojulle. Tänäkin vuonna mansikat ovat ihan täydellisiä!  


The first Finnish strawberry this summer. It was perfect!








Kesä on pidemmällä kuin aiempina vuosina, söin jo ensimmäiset kypsät mustikatkin jo!

Many traditional midsummer flowers have already bloomed, but nature is still for long in full glory.












Meillä oli tuttuun tapaan ystäväperhe juhannusvieraisilla anoppilassa, Tarmo puolestaan sai juhannuskaveriksi kälyni Honeyn. Ne tulivat hyvin toimeen, vaikka vähän jännäsimmekin, Tarmo kun on tottunut olemaan yksin keskipisteenä.



Tarmo got a visitor. My sister in law's Honey and Tarmo got well along.









 

Juhannuspöydässä meitä oli yksitoista ylensyömässä. Silti tuntui, etteivät astiat tyhjenneet lainkaan. Meillä on tapana vähän ylivarustautua juhannukseen... Miltei kaikki vetäytyivätkin hetkeksi päiväunille lounaan jälkeen.


Midsummer eve lunch was plentiful.











Hirviemä vasoineen juoksi pellon poikki yöttömässä yössä. Onneksi oli ottanut nokoset ja jaksoin valvoa miltei puolille öin.

Elk mother and her two calves ran over a field on midsummer night.







Juhannuspäivänä kävimme traditionaalisesti Miinan mökin käsityömyyjäisissä katselemassa. Mitään en koskaan osta, mutta saanpahan kesäisiä kuvia. Tänään ollaankin oltu tekemättä juuri mitään.
Miten teillä sujui juhannus?



On Midsummer day we always take a little spin for nearby handicraft market. I never buy anything, but always get few summery photos.


Löytökoiran tarina | Story of a rescue dog








Blogissa seikkailee välillä Tarmo-koira, josta on kyselty rotua ja moni on myös luullut Tarmoa minun ja Siipan koiraksi.

Kun aloin seurustella Siipan kanssa, 14 vuotta sitten, hänen maalle muuttaneilla vanhemmillaan oli kolme sekarotuista koiraa; Onni, Rauha ja Lemmen. Koirat alkoivat ikääntyä, viimeisin niistä kuoli seitsemän vuotta sitten. Kun anoppini joitain kuukausia myöhemmin alkoi puhua uudesta koirasta, appeni vastusteli jyrkästi.


Kälyni näytti äidilleen aina välillä eläinsuojeluyhdistysten sivuilta löytökoirien kuvia. Tammikuussa 2010 Hesyn sivuilla oli Tarmo-koiran kuva ja se oli menoa! Etenkin kun Tarmo oli ollut myös anoppini isän nimi. Tosin netissä olleen ylhäältä päin otetun kuvan perusteella Tarmo näytti paljon matalammalta, mutta se on aika iso poika. Rotu(j)a emme siis tiedä, mutta Tarmossa voisi olla mm. Karjalan karhukoiraa. Sekamalli, sanoo anoppini.

Tarmo oli löydetty irrallaan Tapulikaupungista, eikä sen perään kukaan ollut kysellyt. Se tuli tutustumiskäynnille hoitajansa kanssa viikon päästä yhteydenotosta eläinsuojeluyhdistykseen. Minä ja Siippa lähdimme katsomaan millaiselle koiralle appivanhempani olivat kotia tarjoamassa. Tarmo oli vilkas, mutta kiltin oloinen ja etenkin anoppini oli siihen kovin ihastunut. Yleensä koirat tulevat tutustumiskäynnille ja menevät vielä eläinsuojeluyhdistykseen takaisin. Jos parin päivän päästä koiralle edelleen haluaa tarjota kodin ja myös eläinsuojeluyhdistyksessä kotia pidetään hyvänä, koiran saa lunastaa omakseen. Maksulla halutaan karsia harkitsemattomia isäntä/emäntäkandidaatteja. Tarmo kuitenkin jäi appivanhempieni luo jo ensi visiitillä.


Ensimmäisenä päivänä Tarmo antoi todellisuutta rauhallisemman vaikutelman. Edelliset koirat olivat olleet etenkin vanhempina paljon verkkaisempia ja eläkeläisillä olikin alkuun vilkkaan ja vahvan Tarmon kanssa tekemistä. Silloin reilun vuoden ikäinen Tarmo oli kiltteydestään huolimatta nimensä mukaisesti tarmokas, rajuista leikeistä pitävä voimakas esiteini, joka saattoi juosta vauhdilla kohden ja loikata päin kaataen maahan, se veti ja riehui pannassa tai valjaissa ja sen leikkeihin kuului myös pureminen ja kalvaminen. Hetken uusi isäntäväki joutui miettimään onko heillä fyysisiä voimia pitää Tarmoa. Käännekohta oli kun Siippa meni yhdeksi talviseksi viikoksi leikittämään ja väsyttämään Tarmoa. Kelkkahaalareihin pukeutunut Siippa ja koira olivat aamusta iltaan peuhaamassa lumessa ja opettelemassa käytöstapoja. Vaikka Tarmo olikin alusta alkaen kiltti, sen villeyttä piti saada rauhoitettua. Tarmon ja Siipan välille syttyi "haalarirakkaus" kuten anoppini sitä kutsuu.

Me muutkin olemme Tarmolle rakkaita, mutta Siippa on oman isäntäväen jälkeen ihan erikoisasemassa. Häntä Tarmo haluaa nuolla vahvistaakseen yhteenkuuluvuuden tunnetta (tosin myös kaljun pään nuoleminen saattaa tuntua Tarmosta hauskalta) ja hänen viereensä Tarmo tulee nukkumaan yöpyessämme maalla. Minä olen Tarmon mielestä ehkä vähän tyhmä, kun teetän kaikkia turhanaikaisia tehtäviä kuten tassun antamista ja istumista. Toisaalta siitä saa namun palkinnoksi, joten Tarmo tulee usein varmuuden vuoksi istuskelemaan viereeni kun puuhailen keittiössä.

Vuosien varrella Tarmo on rauhoittunut paljon, enää se ei hullun lailla riehaannu, vaikka tervetuliasiseremoniat ovat edelleenkin riemukkaan villit.  Tarmo saa olla päivät ulkona vapaana eikä se yleensä häviä näköpiiristä, mitä nyt välillä käy hätistämässä linnut ja oravat pois tiluksiltaan sekä ottamassa nokosia kuusen alla metsän laidassa. Kesäisin se käy tekemässä tuttavuutta anoppilan mailla kesälaiduntavien lampaiden kanssa. Muutaman kanssa niistä pääsee aivan suuteluetäisyydelle, osa lampaista suorastaan juoksee aidalle nähdessään Tarmon. Paksun turkkinsa ansiosta se viihtyy hyvin myös kovilla pakkasilla ulkona eikä aina halua tulla sisään kylmällä säälläkään, vaikka toisaalta se tykkää lötkötellä myös sohvalla. Tarmon turkki on muuttunut vuosien varrella raidallisemmaksi ja raidallisemmaksi. Olemmekin pohtineet olisiko Tarmossa myös ripaus villisikaa...

Niin, ja appeni rakastaa Tarmoa kovin, vaikka aluksi olikin (olevinaan) uutta koiraa vastaan.






P.S. Unohdin maanantaina blogissa ilmoittaa leivontatarvikkeiden voittajan. Vuoden leivontatarvikkeet voitti nimimerkki Kaura, jonka kanssa olen ollut jo yhteydessä.




You have seen Tarmo the dog once in a while in the blog. Now I'll tell a bit about him.

Tarmo is my mother and father in law's dog, mixed breed resque dog they have had for six years. Tarmo was found on the streets of Helsinki and came to them via a resque shelter.

He was about a year to 18 months old whe he came, very friendly and kind, but super wild also. In the beginning they even had to ponder for a while if they were strong enough to keep him. Now, six years on, he has calmed down a lot. He is almost always free on their grounds, but rarely goes out of sight.

He rarely sees other dogs, but to our relief acts nicely with them. Other animals he wants to chase away from the grounds. Except sheep, them he wants to kiss. He loves all the family members, but especially Husband. Tarmo loves to lick his bald head and lay over is lap.


Tarmo really has the best life, poor rescue dog has found a loving home with the best care.