Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tarmo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tarmo. Näytä kaikki tekstit

Idyllisiä juhannustunnelmia | Idyllic midsummer






Keskikesän juhlaa päästiin viettämään maalla lämpimissä tunnelmissa ja säissä. Kesälampaatkin olivat saapuneet laitumelle. 


We spent midsummer traditionally on countryside.

Matkalla maalle kurvasimme vakiomansikanmyyjän kojulle. Tänäkin vuonna mansikat ovat ihan täydellisiä!  


The first Finnish strawberry this summer. It was perfect!








Kesä on pidemmällä kuin aiempina vuosina, söin jo ensimmäiset kypsät mustikatkin jo!

Many traditional midsummer flowers have already bloomed, but nature is still for long in full glory.












Meillä oli tuttuun tapaan ystäväperhe juhannusvieraisilla anoppilassa, Tarmo puolestaan sai juhannuskaveriksi kälyni Honeyn. Ne tulivat hyvin toimeen, vaikka vähän jännäsimmekin, Tarmo kun on tottunut olemaan yksin keskipisteenä.



Tarmo got a visitor. My sister in law's Honey and Tarmo got well along.









 

Juhannuspöydässä meitä oli yksitoista ylensyömässä. Silti tuntui, etteivät astiat tyhjenneet lainkaan. Meillä on tapana vähän ylivarustautua juhannukseen... Miltei kaikki vetäytyivätkin hetkeksi päiväunille lounaan jälkeen.


Midsummer eve lunch was plentiful.











Hirviemä vasoineen juoksi pellon poikki yöttömässä yössä. Onneksi oli ottanut nokoset ja jaksoin valvoa miltei puolille öin.

Elk mother and her two calves ran over a field on midsummer night.







Juhannuspäivänä kävimme traditionaalisesti Miinan mökin käsityömyyjäisissä katselemassa. Mitään en koskaan osta, mutta saanpahan kesäisiä kuvia. Tänään ollaankin oltu tekemättä juuri mitään.
Miten teillä sujui juhannus?



On Midsummer day we always take a little spin for nearby handicraft market. I never buy anything, but always get few summery photos.


Löytökoiran tarina | Story of a rescue dog








Blogissa seikkailee välillä Tarmo-koira, josta on kyselty rotua ja moni on myös luullut Tarmoa minun ja Siipan koiraksi.

Kun aloin seurustella Siipan kanssa, 14 vuotta sitten, hänen maalle muuttaneilla vanhemmillaan oli kolme sekarotuista koiraa; Onni, Rauha ja Lemmen. Koirat alkoivat ikääntyä, viimeisin niistä kuoli seitsemän vuotta sitten. Kun anoppini joitain kuukausia myöhemmin alkoi puhua uudesta koirasta, appeni vastusteli jyrkästi.


Kälyni näytti äidilleen aina välillä eläinsuojeluyhdistysten sivuilta löytökoirien kuvia. Tammikuussa 2010 Hesyn sivuilla oli Tarmo-koiran kuva ja se oli menoa! Etenkin kun Tarmo oli ollut myös anoppini isän nimi. Tosin netissä olleen ylhäältä päin otetun kuvan perusteella Tarmo näytti paljon matalammalta, mutta se on aika iso poika. Rotu(j)a emme siis tiedä, mutta Tarmossa voisi olla mm. Karjalan karhukoiraa. Sekamalli, sanoo anoppini.

Tarmo oli löydetty irrallaan Tapulikaupungista, eikä sen perään kukaan ollut kysellyt. Se tuli tutustumiskäynnille hoitajansa kanssa viikon päästä yhteydenotosta eläinsuojeluyhdistykseen. Minä ja Siippa lähdimme katsomaan millaiselle koiralle appivanhempani olivat kotia tarjoamassa. Tarmo oli vilkas, mutta kiltin oloinen ja etenkin anoppini oli siihen kovin ihastunut. Yleensä koirat tulevat tutustumiskäynnille ja menevät vielä eläinsuojeluyhdistykseen takaisin. Jos parin päivän päästä koiralle edelleen haluaa tarjota kodin ja myös eläinsuojeluyhdistyksessä kotia pidetään hyvänä, koiran saa lunastaa omakseen. Maksulla halutaan karsia harkitsemattomia isäntä/emäntäkandidaatteja. Tarmo kuitenkin jäi appivanhempieni luo jo ensi visiitillä.


Ensimmäisenä päivänä Tarmo antoi todellisuutta rauhallisemman vaikutelman. Edelliset koirat olivat olleet etenkin vanhempina paljon verkkaisempia ja eläkeläisillä olikin alkuun vilkkaan ja vahvan Tarmon kanssa tekemistä. Silloin reilun vuoden ikäinen Tarmo oli kiltteydestään huolimatta nimensä mukaisesti tarmokas, rajuista leikeistä pitävä voimakas esiteini, joka saattoi juosta vauhdilla kohden ja loikata päin kaataen maahan, se veti ja riehui pannassa tai valjaissa ja sen leikkeihin kuului myös pureminen ja kalvaminen. Hetken uusi isäntäväki joutui miettimään onko heillä fyysisiä voimia pitää Tarmoa. Käännekohta oli kun Siippa meni yhdeksi talviseksi viikoksi leikittämään ja väsyttämään Tarmoa. Kelkkahaalareihin pukeutunut Siippa ja koira olivat aamusta iltaan peuhaamassa lumessa ja opettelemassa käytöstapoja. Vaikka Tarmo olikin alusta alkaen kiltti, sen villeyttä piti saada rauhoitettua. Tarmon ja Siipan välille syttyi "haalarirakkaus" kuten anoppini sitä kutsuu.

Me muutkin olemme Tarmolle rakkaita, mutta Siippa on oman isäntäväen jälkeen ihan erikoisasemassa. Häntä Tarmo haluaa nuolla vahvistaakseen yhteenkuuluvuuden tunnetta (tosin myös kaljun pään nuoleminen saattaa tuntua Tarmosta hauskalta) ja hänen viereensä Tarmo tulee nukkumaan yöpyessämme maalla. Minä olen Tarmon mielestä ehkä vähän tyhmä, kun teetän kaikkia turhanaikaisia tehtäviä kuten tassun antamista ja istumista. Toisaalta siitä saa namun palkinnoksi, joten Tarmo tulee usein varmuuden vuoksi istuskelemaan viereeni kun puuhailen keittiössä.

Vuosien varrella Tarmo on rauhoittunut paljon, enää se ei hullun lailla riehaannu, vaikka tervetuliasiseremoniat ovat edelleenkin riemukkaan villit.  Tarmo saa olla päivät ulkona vapaana eikä se yleensä häviä näköpiiristä, mitä nyt välillä käy hätistämässä linnut ja oravat pois tiluksiltaan sekä ottamassa nokosia kuusen alla metsän laidassa. Kesäisin se käy tekemässä tuttavuutta anoppilan mailla kesälaiduntavien lampaiden kanssa. Muutaman kanssa niistä pääsee aivan suuteluetäisyydelle, osa lampaista suorastaan juoksee aidalle nähdessään Tarmon. Paksun turkkinsa ansiosta se viihtyy hyvin myös kovilla pakkasilla ulkona eikä aina halua tulla sisään kylmällä säälläkään, vaikka toisaalta se tykkää lötkötellä myös sohvalla. Tarmon turkki on muuttunut vuosien varrella raidallisemmaksi ja raidallisemmaksi. Olemmekin pohtineet olisiko Tarmossa myös ripaus villisikaa...

Niin, ja appeni rakastaa Tarmoa kovin, vaikka aluksi olikin (olevinaan) uutta koiraa vastaan.






P.S. Unohdin maanantaina blogissa ilmoittaa leivontatarvikkeiden voittajan. Vuoden leivontatarvikkeet voitti nimimerkki Kaura, jonka kanssa olen ollut jo yhteydessä.




You have seen Tarmo the dog once in a while in the blog. Now I'll tell a bit about him.

Tarmo is my mother and father in law's dog, mixed breed resque dog they have had for six years. Tarmo was found on the streets of Helsinki and came to them via a resque shelter.

He was about a year to 18 months old whe he came, very friendly and kind, but super wild also. In the beginning they even had to ponder for a while if they were strong enough to keep him. Now, six years on, he has calmed down a lot. He is almost always free on their grounds, but rarely goes out of sight.

He rarely sees other dogs, but to our relief acts nicely with them. Other animals he wants to chase away from the grounds. Except sheep, them he wants to kiss. He loves all the family members, but especially Husband. Tarmo loves to lick his bald head and lay over is lap.


Tarmo really has the best life, poor rescue dog has found a loving home with the best care.

Alkukesän kaunis viikonloppu | A beautiful early summer weekend




































Stockan katolta lähdin perjantaina suoraan maalle anoppilaan, jonne oli saapunut Siipan jo vuosikymmeniä Australiassa asunut täti miehineen. He olivat viimeksi olleet Suomessa vuonna 2001, me olimme heidän luonaan Gold Coastilla kuusi vuotta sitten.

Kukkaloisto on nyt upea, kevään viimeiset ja alkukesän ensimmäiset kukat kukkivat nyt ihanimmillaan. Lampailla riittää tuoretta ruohoa ja Tarmo-koira on löytänyt heinikosta muutamankin lepopaikan joissa se nukkuu umpiunessa. Ilta päättyykin aina punkkitarkistukseen, joka on Tarmion mielestä hauska hellittelyhetki.



Aamiaista päästiin nauttimaan ulkosalla, kun aamut olivat niin lämpimiä, että australialaisetkin tarkenivat. Aamiaiseksi oli jälleen viimeaikaista bravuuriani granolatorttua. Siippa vei iltapäivällä sukulaiset vanhalla, muinoisen Ranskan työvuoden "tuliaisena" tuomallaan Citroenilla pikku ajelulle. Minä jäin poimimaan kuusenkerkkiä ja keittelin kerkkäsiirappia, juuri nyt taitaa olla paras kerkkäaika. Muut seurasivat myös lätkää, minä puuhailin mieluummin keittiössä ja istuin ulkona lukemassa. Pelin tapahtumista - ainakin maaleista- pysyi äänenvoimakkuuden perusteella kuitenkin hyvin perillä ruutuun vilkuilemattakin.


Granolatorttu

Pohja

2 dl  kaurahiutaleita
2 dl  ruishiutaleita
2 dl pähkinöitä tai manteleita ja siemeniä 
1 dl agave-tai vaahterasiirappia
1/2 dl oliiviöljyä
1 tl kanelia

1 tl jauhettua inkivääriä



Täyte

cashew-vaahtoa (tai turkkilaista jugurttia/rahkaa)
juoksevaa hunajaa makeutukseen
marjoja ja hedelmiä 


Laita uuni lämpenemään 160 asteeseen.

Voitele halkaisijaltaan n. 20cm irtopohjavuoan reunat öljyllä ja asettele pohjalle leivinpaperin pala.

Sekoita yhteen hiutaleet, hienonnetut pähkinät tai mantelit, siirappi, oliiviöljy, kaneli ja inkivääri. Taputtele seos irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille muutaman sentin verran. Paahda pohjaa n. 25 min uunissa alatasolla, kunnes se on kauniin ruskea



Mango-cashew-vaahto

2,5 dl yön yli liotettuja cashewpähkinöitä
1,5 dl kuutioitua mangoa

Sekoita valutetut cashew -pähkinät ja mango blenderissä. Anna koneen käydä n. 5 min kunnes vaahto on täysin sileää.



Kuinka sinun viikonloppusi sujui? Ravintolapäivää, jääkiekkoa, puutarhahommia vai mitä oli ohjelmassa?







How was your weekend? We were at inlaws on countryside, enjoying gorgeous weather and spending time with Husbad's aunt and her husband who had arrived all the way from Australia.















Mikä viikonloppu! | What a weekend!













Ihana kesäisen lämmin ja aurinkoinen viikonloppu takana. Lämmöstä ja paisteesta saatiin nauttia kai ympäri Suomen?

Usein äitini  on viettänyt äitienpäivää kanssamme anoppilassa, mutta tällä kertaa hän oli veljeni luona. Suuntasimme anoppilaan lauantain siis Siipan kanssa kaksistaan.


Tein granolatorttua aamiaispöytään, tällä kertaa täytin sen marjoilla ja turkkilaisella jugurtilla. Aamiainen nautittiin ulkona, kylpytakissa tuli kuuma jo ennen aamuyhdeksää. Harvoin on kai tällaisesta lämmöstä äitienpäivänä saatu nauttia! Tarmo-koira koetti vihjailla, että hänellekin kelpaisi siivu torttua, mutta pysyimme linjassa; ei makupaloja ruokapöydästä.

Lampaat pääsivät päiviksi laitumelle. Yksi on nyt joukosta pois. Anoppilan vanhin lammas, n. 19-vuotiaaksi elänyt Mustikka on nyt pois, jäljellä on vain kaksi lainauuhta, joiden seuraksi on kesälaitumelle tulossa taas parisenkymmentä lammasta.

Päivälliseksi valmistin lohta, uunissa paahdettua perunaa, avokadoa ja vähän villiruokaakin; litulaukkapestoa ja ketunleipää. Ruoka valmistui nopeasti, eikä hellan ääressä tarvinnut siestä kauaa kaiuniina päivänä.

Miten teillä meni viikonloppu, pääsittekö nauttimaan auringosta ja lämmöstä?




What a wonderfully warm and sunny weekend. We have had a heat wave in Finland in the past days, it's been unseasonally warm for early May. It's rare to have breakfast outdoors before June, but on Mother's day we enjoyed al fresco granola pie for breakfast at my inlaws.

Rentoja hetkiä | Relaxed moments















Viikonloppuna oltiin pitkästä aikaa maalla. Helsingissä meren äärellä ei lunta ole enää nimeksikään ja lumikellotkin ovat jo nupullaan, mutta maalla sitä vielä riittää. Sääkin oli pitkän harmauden jälkeen kuun viimeisinä päivinä viimein kunnon helmikuinen, aurinkoinen hankikeli. Appivanhempien Tarmo-koira teki ahkerasti lumitöitä meidän muiden nauttiessa auringon jo lämmittävistä säteistä. Nokoset maittuivat sisälle tultuamme niin koiralle kuin ihmisillekin. Olin vielä vähän nuutunut flunssan jäljiltä, olikin ihana heittäytyä päiväunille. Viikonloppuna vain levättiin, luettiin, syötiin yksinkertaisesti ja nautittiin rentoudesta.


Weekend at my inlaws was relaxing; sun, simple food, sleep... what more do I need?