Conciergen ammattisalaisuuksia | Secrets of a concierge

Concierge-nimellä ([kɔ̃sjεʀʒ], ransk. concierge, "talonmies; vastaanottovirkailija") kutsutaan yleensä laadukkaampien hotellien, kasinoiden, tavaratalojen tai ravintoloiden tarjoamaa henkilökohtaista palvelua, joka perustuu asiakkaan toiveisiin ja voi käsittää käytännössä lähes mitä vain. 

Hotelli Lilla Roberts kutsui kälyni Mariian ja muita Pikku Roban kivijalkaliikkeiden yrittäjiä lasilliselle joulukuussa. Ihan lähikulmilla kun olen töissä, lähdin Mariian seuraksi. Hotellin vastaanottopäällikkö, concierge Erkki Kerttula istahti seuraamme. Olen nuorempana ollut lentokentällä töissä jonkin aikaa, siitä lähtien minua ovat kiinnostaneet lentokenttien, laivojen, ravintoloiden ja hotellien kulissien takainen elämä. Kyselinkin Erkiltä kaikenlaista asiakkaista, hotellista ja hänen työstään.

Conciergen tulee olla selvillä uusimmista ravintoloista, näytelmistä, näyttelyistä, lähiseudun liikkeistä ja palveluista. Hän neuvoo asiakkaille museot, tapahtumat ja nähtävyydet, nekin, joita ei löydy joka oppaassa. Erkki kuuluu kansainväliseen Les Clefs d’Or -yhdistykseen, jonka muita jäseniä hän voi konsultoida.

Erkki ei tietenkään puhunut asiakkaistaan nimellä, mutta kertoi muutamia hauskoja tarinoita uransa varrelta Kämpistä, Havenista ja Lilla Robertsista. Asiakkaina on ollut niin kylpyjä rakastavia japanilaisia, mutkattomia ausseja kuin vaativia arabejakin. Mieleenpainuvin pyyntö oli ollut järjestää eräälle perheelle matka Helsingistä Tukholmaan sukellusveneellä! Rahasta ei kuulemma ollut kiinni. Sukellusvene olisi satu Ruotsista, mutta matka ei lopulta onnistunut koska sukellusveneet eivät saa tulla Suomen aluevesille. Taisi perheellä olla mielessä kirkkaat vedet ja bondmaiset sukellusveneet, eikä samea Itämeremme ja Vesikko-tyypin uboat.

Hotellista löytyy muutama lemmikkihuone, omistajat ovat kuulemma aina hyvin tyytyväisiä kun saavat tuoda koiran tai kissan mukanaan. Lemmikeille tuodaan huoneeseen oma peti ja pikku lahja. Omistajat ovatkin otetumpia lemmikkien palvelusta kuin heihin itseensä kohdistuvista huomionosoituksista.

Käväisimme juomien jälkeen vielä katsastamassa muutaman huoneen. Lilla Roberts olisi aivan täydellinen staycation-hotelli pikku lomalle oman kotikaupungin ytimessä.



I was my sister in law Mariia's avec when she and other shopkeepers from Pikku Rooberinkatu in Helsinki were invited for a cocktail at Lilla Roberts hotel on the same street. We had a long talk with concierge Erkki Kerttula. I was keen to hear about his job, the hotel and customers.

Consierge needs to know the new restaurants, shows, plays, galleries, shops, services in the city. He helps customers to find museums, events and sights, even the ones not in guide books. th e most memorable request had been to arrange uboat for a trip between Helsinki and Stockholm. Erkki was able to locate an uboat in Stockholm, but eventualy the trip wasn't possible as foreign uboats aren't allowed in waters of Finland. I also believe that the dark waters would have not pleased the passengers.

We also took a tour in few of the hotel rooms. Lilla Roberst would be a perfect place for a staycation if I want to take a one night vacation in my own home town.

Talvipäivän seisaus | Winter solstice

Tänään on vuoden lyhin päivä. Huomenna aletaan hiipiä kohden valoa. Vielä joulukuussa päivän pitenemistä ei huomaa, mutta tammikuulla päivänvaloa on enemmän ja helmikuulla päivä venähtää harppauksittain.

Kun päivän pitenemisen alkaa huomata, tunnen helpotusta. Valo voittaa pimeyden!

Joitain vuosia sitten Helsingissä aurinko paistoi joulukuussa vain seitsemän tuntia - siis koko kuukauden aikana! Tänä vuonna auringonvaloa on onneksi ollut enemmän pilvisten harmaiden päivien väliin näinä lyhyinä, lumettomina päivinä.

Valoisia joulunaluspäiviä!

Winter solstice - days are getting slowly longer starting tomorrow.

Pikkujoulutunnelmissa Rossossa | The first pre Christmas party

Yhteistyössä Rosso-ravintolat/HOK Elanto

Olimme pienellä bloggaajajoukolla viettämässä rentoa iltaa ja tutustumassa Rosson upouuteen talviseen menuun tällä viikolla Hakaniemen Rossossa Ympyrätalossa. Ohjelmassa oli tietysti ruokailua, seurustelua ja totta kai, kun bloggaajat kokoontuvat, ruokien kuvausta.

 

 

Rosso on monelle suomalaiselle tuttu niin lounaspaikkana, pizzannälän tyydyttäjänä kuin mutkattomana illallispaikkanakin. Tiia on blogissaan monesti hehkuttanut kotikaupunkinsa Porvoon Rosson pizzoja ja ne ovatkin suosituimpien annosten kärjessä Rossoissa ympäri Suomen. 

Itse olen Rossossa viimeksi tainnut käydä parikymmentä vuotta sitten. Olen tainnut vähän ylenkatsoakin Rossoja ja ajatella ruokien tulevan keskuskeittiöstä, mutta vähän yllätykseksenikin ruoka oli oikein hyvää ja paikan päällä ravintolassa valmistettua.

Vaikka pikkujoulukausi on pyörähtänyt käyntiin, "pikkuisen jouluinen talvimenu" ei ollut kuitenkaan perinteinen jouluruokamenu, vaan italialaishenkinen.

Iloisen iltamme  ruokailu alkoi modernisoidun raikkaalla retrococktailla, Sunrise hamalta 80-luvulta oli tuotu tähän  päivään maustamalla se sitruunaisella Limoncello-liköörillä. Ruokailun aloittivat kylmäsavulohitartar, balsamico ja paahdettu Maalahden limppu. Lohitartarin jälkeen pöytään kannettiin yllätyksenä "väliruoaksi" kolmen pikku annoksen antipastolajitelmia; paistettua vuohenjuuustoa, lohta ja ilmakuivattua kinkkua.

Pääruoaksi valitsin mehevää mediumiksi paistettua gorgonzolahärkää  punajuurien ja lohkoperunoiden kera, osa seurueestamme söi ilmakuivattuun kinkkuun käärittyä kuhaa Romana, risoton kanssa tarjoiltuna. Aterian päätteeksi valitsimme kahden annoksen väliltä; lämmin suklaakakku-jäätelöannos ja valkosuklaapannacotta mansikkakastikkeen kanssa. Molemmat kuulostivat hyviltä. Kuitenkin jos listalla on suklaata, pystyn harvoin vastustamaan sitä ja niinpä kallistuin -taas- suklaaseen.

Ruokien kanssa nautimme ruokiin soveltuvia italialaisia viinejä uudelta viinilistalta; raikkaan hapokasta Colonnara Cuprese-valkoviiniä Verdicchio-rypäleistä ja mehevän hilloista Verrocchio Valpolicella Superiore Ripassoa.

Rosson pikkuisen jouluinen talvimenu on voimassa 8.1.2017 asti.

Rosso Ympyrätalo Siltasaarenkatu 18–20

In collaboration 40+ -blogit | HOK Elanto

I and a group of bloggers got together at Rosso Hakaniemi to test a their brand new winter menu;


Cold-smoked salmon tartar with roasted Maalahti sweet rye bread and balsamico

Pesto-seasoned pike-perch wrapped in air-dried ham and lemon risotto                                        

Beef tenderloin with gorgonzola sauce, beetroot and potato wedges                                        

White chocolate panna cotta and strawberry sauce

As usual in a blogger group; a fun & lively night with photography, eating well and talking

                                                                                                      

Uusi Salve | Old new restaurant Salve, Helsinki

yhdessä 40+ blogit/HOK Elanto

Meitä oli perjantaina joukko Nelkytplus-bloggajia tutustumassa uuteen paikkaan muuttaneeseen ravintola Salveen. Salve on syyskuussa muuttanut korttelin matkan Hietalahden altaan toiselle reunalle, siihen S-marketin viereen. Pääsimme tutustumaan ihan prime time-aikaan ravintolaan, perjantai-iltana ravintola oli täyteen buukattu. Viikonloppuisin kannattaakin varata pöytä.

Interiöörin suhteen en osaa tehdä vertailua, olen toki "vanhan" Salven ohi kulkenut lukemattomat kerrat, mutta siellä en koskaan käynyt. Uuteen tilaan oli kuitenkin tuotu edellisestä lokaatiosta tuttuja elementtejä; mm. meri-ja laiva-aiheisia maalauksia, laivojen valokuvia, purjelaivojen pienoismalleja ja kompassi. Kanta-asiakkaiden -mm. perjantailounaalle kokoontuvien Perjantaipoikien- mielipiteitä oli kuunneltu ravintolan sisustuksen mm. kantispöytien sijainnin suhteen. Kuvia yleisilmeestä en valitettavasti päässyt oikein ottamaan ravintolan ollessa ruokailijoita täynnä vaikka asiakaspaikat ovat vanhaan verrattuna miltei tuplaantuneet.

Ravintolassa on myös Galleria Ortonin kanssa yhteistyössä on rakennettu taideseinä, jolla on esillä Salven asiakaskuntaan kuuluneiden edesmenneiden ja nykyistenkin kanta-asiakastaiteilijoiden töitä. 

Kala on aina ollut keskiössä Salven listalla, ne kuuluisat paistetut silakat ovat edelleen listan suosikkeja, mutta muutakin ravintolasta toki saa.  Liharuokiakin on runsaasti, merimiesten kulta-ajoilta listalla on pysynyt Salven pannu possuleikkeen ja nakin kera. Saatavissa on myös klassisia lämpimiä voileipiä, muistattehan vaikka aikoinaan monenkin ravintolan listalla olleet Oskarin- tai metsästäjänleivät? Lista on muutamia pikku viilauksia lukuun ottamatta pysynyt varsin samanlaisena vuosikymmenestä toiseen.

Kuunnellessamme Salven historiaa ja uuden ravintolatilan tarinaa maistelimme alkupaloina suolakurkkuja hunajan ja smetanan kera sekä rapsakoita valkosipulisia ruisleipätikkuja. Pääruoaksi söimme maukasta kirkasta lohikeittoa -kasvissyöjät saivat punajuurikeittoa-ja lopuksi nautimme raikasta vadelmasorbettia.

Olipa hauska ilta hyvän ruoan ja bloggaajakollegojen parissa!

Salve, Hietalahdenranta 5 C

On Friday night I and a group of other 40+ bloggers got togethe in restaurant Salve.

Salve is a traditional restaurant which moved to a new location few weeks ago. Three are many elements from the old location; paintings by passed and current regular customers, photos, maritime antiques, even a thick rope.Salve is known of their dishes, espeially their fried herrings are famous, but on the list there are many other classics form liver to warm sandwiches .

We first tasted a selection of starters while we were told about history and new location of Salve. Main coirse was a delicious Salmon doup. A fresh rasberry sorbet ended tje dinner.

What's a scrumptious and fun night.

In collaboration 40+-blogit/HOK Elanto

Runar

Ruokaravintoloiden lisäksi laadukkaita cocktailbaareja aukeaa Helsinkiin kiihtyvää tahtia.


Joitain viikkoja sitten kävimme Siipan kanssa syömässä perjantai-iltana töiden jälkeen. Illallisen jälkeen kävimme vielä cocktaileilla Fabianinkadun uuden F6-hotellin Runar-cocktailbaarissa. Ihan keskustassa, mutta rauhallisemman kadun varrella.

Besides numerous new restaurants, there are nowadays also plenty of good cocktail lounges in Helsinki.

Some weeks ago I and Husband headed to newish Runar at hotel F6 for after dinner cocktails.

Cocktaileissa oli käytetty mausteena melko voimakkaita makuja, mutta esim. piparjuuri oli leveänä kuivattuna lastua juoman pinnalla, se ei tuntunut niinkään maussa mutta tuoksu nousi juomaa siemaillessa voimakkaasti nenään. Jääpalat olivat laseissa mojovan kokoisina lohkareina, isot jääpalathan sulavat hitaammin kuin pienet. Kyselin myös Runar-koiran perään, sain kuulla hänen käyvän töissä hotellin johtajan kanssa virka-aikaan päivisin.

Hotellilla on myös kiva sisäpiha, jossa on varmasti kiva istuskella lämpimänä kesäiltana - no, ensi kesänä sitten... Kuvien perusteella huoneet ovat myös tyylikkäät. Tässä olisikin oiva paikka staycationille. Emme olekaan olleet koskaan kotikaupungissa hotellissa yötä.


Runar's cocktails are seasoned with strong flavors, but in my cocktail horseradish was as a dried flake, it did not give that much taste as it was laying on top of the giant ice cube, but i could smell the strong scent while I sipped the cocktail.

Loved the stylish inner cour yard, I seems like a lovely place to sit in the warm summer nights. Next summer, then...

Runar, Fabianinkatu 6

Hoshito Helsinki

Japanilainen ruoka on paljon muutakin kuin sushia. Töölöläinen ravintola Hoshito, joka tarjoaa japanilaisen ruoan lisäksi myös muutakin aasialaista street foodia, on fiilikseltään aika lähellä japanilaisia izakaya-kansanravintoloita, joihin tullaan työpäivän jälkeen juomaan ja tilaamaan pikkuannoksia pöytään.

Näihin mutkattomiin Izakaya-ravintoloihin ihastuimme Siipan kanssa kovin Japanin-matkallamme. Hoshito oli ennen hieman enemmän fine diningiin kallellaan, mutta nyt listalla on edullisia viidestä kymmeneen euroa maksavia annoksia, jotka tilataan tiskiltä suoraan, juomaksi voi tilata olutta tai viiniä lyhyeltä listalta.

Sijainti Arkadiankadulla toi muistoja mieleen; ennen Hoshitoa samoissa tiloissa toimi pitkään Sininen baari, jota vastapäätä silloinen toimistoni sijaitsi useita vuosia. Sininen baari oli oikea vanhan ajan lounasbaaari, siellä käynti jäi rasvankärynä haisemaan pitkäksi aikaa hiuksiin. Saatoin sisään tullessani haistaa, jos nyt jo edesmennyt työnantajani oli pistäytynyt salaa kadun toisella puolella hakemassa berliininmunkin, joita hänen vaimonsa ei antanut kotona syödä. Rasvankäryn lisäksi ärsytti sekin, etteivät munkit näyttäneet hänellä koskaan kertyvän vyötärölle.

Nyt tarjolla ei siis ollut suomalaista baariruokaa eikä berliininmunkkejakaan. Tilasimme Siipan kanssa puoliksi chilikurkkuja, havaijlaisen lohi-pokekulhon, ribsejä, Nuoc Mam-kanansiipiä sekä possudumplingeja. Ei ihan ikimuistoisin ruokaelämys, mutta juuri sopivaa työviikon päätteeksi; mutkatonta ja maukasta mukavan henkilökunnan tarjoilemana. Ainoana miinuksena Hoshitossa olivat matalat tuolit. Ei meidän pitkinä ihmisinä pöydälle ihan tarvinnut kurkotella, mutta tavallista alempana pöydänreunaan nähden istuttiin.

Ravintolaan ei oteta varauksia, mutta perjantaina alkuillasta pääsimme heti istumaan.


Hoshito, Arkadiankatu 21



Japanese food is so much more thatn just sushi. We fell in loev with izakaya restaurants during our trip to Japan. Izakaya is a relaxed gastro pub type of restaurant.

Hosthito in Helsinki used to be more of a fine dining place earlier, but now it serves Japanese izakaya type food and other Asian street food portions. Prices are from 5 to 10 euros, no reservations.

We ordered Hawaiian Salmon poke, salted chili cucumbers, ribs, Nuoc mam chicken wings and pork & leeks pot stickers. Easygoing and tasty.

Viikon varrelta | During this week

Kävin tällä viikolla taas työmatkalla Tallinnassa. Enimmäkseen pyrin tekemään päivämatkoja kun Helsingistä pääsee aamulaivalla niin kätevästi lahden yli ja ehtii tehdä ihan täyden työpäivän ennen iltalaivalla paluuta. Tällä kertaa lähdin Tallinnaan jo iltapäivälaivalla, sillä tarkoituksena oli käydä turkkilaisten bisneskumppanien ja tallinnalaisten asiakkaiden kanssa illastamassa ennen seuraavan aamun neuvotteluja.

Paikalliset asiakkaat olivat varanneet pöydän Farm-ravintolasta vanhassa kaupungissa. Olin hieman skeptinen; sijaintti Viru-kadun tuntumassa, täytetyt eläimet ikkunassa - epäilin, ettei ravintola ehkä panostaisi niin paljon ruokaan kuin turistien houkuttelemiseen. Modernia eestiläistä keittiötä edustava ruoka oli kuitenkin herkullista; raikasta ja paikallisista raaka-aineista valmistettua.

Ruokapöydässä en ryhtynyt kaivamaan kameraa esiin, mutta käydessäni pesemässä kädet nappasin muutaman kuvan. Muita kuvia Tallinnassa en ehtinyt ottamaankaan, sillä kiirehdin satamaan palaverien jälkeen.


I had meeting in Tallinn on Thursday, but arrived there already on Wednesday to have dinner with Turkish business partners and Estonian customers. We ate at Farm in old town. Fun interior and fresh, contemporary Estonian food. Did not take my camera out during dinner, but snapped few photos when I went to wash my hands.

Farm Müürivahe 27 b

Kotona odotti rakkauslaatikko- Nespresso oli lähettänyt Loveboxin eli tutustuttavaksi uutta, vahvaa ja mausteista Capezinho do Brazil-kahvia. Kahvin kerrotaan sopivan loistavasti suklaan kanssa yhteen, join kahvia kuitenkin tuorepuuron kera seuraavana aamuna. Piristys olikin perjantaiaamuna paikallaan. Olen nukkunut huonosti ja ensimmäiset työviikot loman jälkeen ovat vaatineet veronsa...

When I arrived home from Tallinn, there was a Lovebox from Nespresso waiting with Capezinho do Brazil coffee for test. Intensive and spicy coffee kicked me up well the  next morning, the first weeks after holidays have taken their toll.

Viime viikolla hain kaupungin kukkapelloilta Haltialasta auringonkukkia, mutta luonnonkukkakauden loppuessa alkaa taas olla aika hakea perjantaipuskat kukkakaupasta.

Lat week i picked sunflowers on a filed in Helsinki, but now wild flower season is ending and it's time to buy Friday flowers from florist again.

Kesän ykkösjäätelö on mielestäni ollut -kotitekoisen semifreddon lisäksi- helsinkiläisen Gelato Factoryn jäätelö, jota saa ainakin Citykäytävän ja Stockan Robert's Coffeesta. Maut ovat vaihdelleet sesongin edetessä.

Number one ice cream this summer -besides my homemade semifreddo- has been Gelato Factory's ice cream available at least at Robert's Coffee at Citykäytävä and Stockmann's.

Viikon paras juttu on kuitenkin ollut kesän paluu. Ihana lämpimmin sää innosti eilen ajelemaan hyvän lenkin rantoja pitkin uskollisella sotaratsulla. Kuten aiemmin kirjoitin, elokuu on kesäkuukausi!

Ihanaa sunnuntaita!

The best of this week has been return of summer. I took my old warhorse out for a long spin along shoreline in the sunny, warm weather. As I told, August is a summer month!

Dinner in the sky Helsinki

Puolen päivän jälkeen tänään tuijottelin Marjon kanssa -vielä turvallisesti maan kamaralta- Rautatientorilla jännittyneenä korkeuksissa lounastajia. En ole korkeanpaikan kammoinen, mutta lounas yläilmoissa tuntui silti aika jännältä.  Pian Dinner in the sky* nostaisi minutkin Helsingin taivaalle parinkymmenen muun ruokailijan kanssa 50 metrin korkeuteen seuraavaan lounastarjoiluun. Me olimme saaneet lehdistökutsun tulla tutustumaan konseptiin, aika moni muu ruokailija oli ulko- ja kotimaisia turisteja ja olipa muutama saanut elämyksen mm. hää- tai syntymäpäivälahjana.

Ihan tavallisilla ravintolatuoleilla ei taivaalla istuskeltu, vaan kääntyvissä penkeissä, johon osallistujat napakasti vyötettiin rallivaljailla. Etukäteen ajattelin, että vatsanpohjassa saattaisi hieman muljahtaa kun lähdemme ylöspäin, mutta hetkeäkään ei tehnyt heikkoa. Nousu oli hyvin tasainen, kääntyilin istuimellani kuvaillen juuri lounaan aikana valitettavan sumuiseksi käynyttä maisemaa ja heiluttelin samalla jalkoja tyhjän päällä.  Käänsin istuimen selkänojaakin välillä miltei vaakatasoon. Oikean puoleisella istuimella taisi tosin jännittää aika lailla koko ajan. Vasemmalla puolellani istunut Marjo on hypännyt tandemin laskuvarjolla, joten korkeat paikat olivat hänelle tuttuja.

Suomen ensimmäinen Top Chef –voittaja Akseli Herlevi tarjosi pöydän keskeltä meille Aasian makuja. Kyselin miten hän oli päätynyt tähän menuun. Akselilla oli ollut vapaat kädet ruokalistan suunnitteluun, hän on ihastunut etenkin Japanin keittiöön ja halusi tarjota vahvoja makuja, jottei ruoka jäisi näköalojen ja mahdollisen jännityksen varjoon.

Miso-turskaa, katsuo-maustettua munakoisoa ja miso-bataa kastike
Beef Tataki, japanilaista salaattia ja ponzu-salsaa
Matcha-juustokakkua, yuzulla maustettuja kesän marjoja

Juomina tarjottiin Plevner Pinot Blancia ja Parallele 45 Cotes du Rhonea

Ruokailu kesti kokonaisuudessaan n. 45 min, alkuruokana tarjoiltu Miso-turska oli jo kupujen alla odottamassa. Beef tataki-pääruoan jälkeen käväistiin pikaisesti alhaalla kun tarjoilijat kiidättivät eteemme tapahtumaa varten rakennetusta telttakeittiöstä juustokakkuannokset, pöydän keskellä kun ei liiemmin ole tilaa.  Akseli kertoi, että hän on tarjoillut juustokakkua pursotettuna sen jälkeen kun aikoinaan jonkun tilaisuuden alussa hän huomasi, että juustokakku oli lytistynyt ja äkkiä oli keksittävä keino kuinka tarjoilla se kun muuta vaihtoehtoakaan ei ollut. Kakku oli kaavittu pursotinpussiin ja pursoteltu lautaselle. Asiakkaat olivat olleet hyvin tyytyväisiä makuun ja annoksen ulkonäköön.

Ihan ylhäällä n. 50 min ajan emme olleet koko ruokailun ajan, sillä siellä tuuli sen verran, että vesi alkoi vihmoa vaakasenaan katoksen allekin sateen yltyessä lounaan aikana. Hieman alempana katos suojeli meitä hyvin. Katoksen alla oli myös infrapunalämmittimet ja lisälämpöä olisi saanut lainattavista, vettä pitävistä takeista, joissa oli vielä erikseen sisään rakennetut lämmittimet! Tällaista funktionaalista vaatetta en vielä ollut nähnytkään.

5.-8.8. tarjoillaan Michelin-tähdenkin saaneen ravintola Askin perustajan Filip Langhoffin aĺla olevaa menua. Kattauksissa on vielä muutamia vapaita paikkoja, varauksen voi tehdä täällä. Sääennustekin lupaa paljon parempaa keliä kuin tänään.



Sienimetsä & hirssiä
Sipulia & siikaa
Selleriä & lammasta
Mustaherukkaa & piimää

Lounaiden ja illallisten lisäksi Dinner in the sky-kokemuksena on tarjolla myös erityinen cocktail-nosto.

Ruoka oli erinomaista, tuoreista sesongin aineksista valmistettua ja kotikaupungin maisemat sateessakin vertaansa vailla. On aina mielenkiintoista päästä tutkailemaan kotikaupunkiaan kirjaimellisesti uudesta näkökulmasta ja mikä sen mukavampaa kuin nauttia herkullista ruokaa ja juomaa samalla. Olen onnekseni päässyt kokemaan monia erinomaista ruokaelämystä, mutta tämä taisi olla erikoisin!

*Yhteistyössä Dinner in the sky


I had one of my most exciting foodie experiences yesterday when I attended Dinner in the sky lunch in Helsinki. Unfortunately the views were misty as it just started to rain. We were safely under a canopy and bucled up in rally safety belts to enjoy the excellent food that was swiftly served.


Top chef Finland winner Akseli Herlevi served flavours of Japan, he wanted to serve strong flavours to match the views and to let food to overpower possible nervousness. I wasn't afraid of the highs, I even leaned my seat back when we were in 50 m height, but the girl next to me seemed quite nervous in the beginning.


- Bulgogi flavoured beef tartar on a shiso leaf, sesame and smoked mayo
- Torched miso cod, katsuo flavoured eggplant and miso bataa dressing
- Beef Tataki, Japanese salad and ponzu salsa
-Matcha cheesecake, yuzu flavoured summer berries

Filip Langhoff serves from today until Sunday 8.8. his below menu. If you are interested in an exceptional dining in Helsinki, here are still some seats available for lunch and dinner lifts, tickets here.

- Mushroom forest & millet
- Onion & Whitefish
- Celeriac & lamb
- Blackcurrant & Buttermilk


*In collaboration with Dinner in the sky