Random act of kindness

Olin eilen isossa marketissa ruokaostoksilla, kun olin latonut kolmenkympin ostokseni hihnalle ja kaivelin lompakkoa esiin, tajusin unohtaneeni pankkikortin toisen takin taskuun. Olin laittanut sen sellaisenaan takin taskuun kipaistessani edellisenä päivänä lähikauppaan...

Kassalla edelläni oleva nainen kääntyi ja sanoi "Voin lainata rahat, jos haluat. Annan pankkitilini numeron".

Ja mitä tein minä, tyypilliseen suomalaiseen tapaan häkeltyneenä tuiki tuntemattoman ystävällisestä eleestä, kieltäydyin tietysti! Muistin kyllä kiittää häntä ystävällisyydestä, mutta soitin Siipan kotisohvalta auttamaan neidon pulasta sen sijaan että olisin vastaanottantu ystävällisen eleen...

Joten, jos satut olemaan eilen Ruoholahden Citymarketissa illalla asioinut nainen jolla oli kauniisti hohtava nutrian värinen takki ja coolit takin sävyyn sointuvat saappaat; KIITOS, olisi pitänyt ottaa ystävällinen tarjous vastaan - ja maksanutkin olisin heti kotiin päästyäni...


Yesterday I was grocey shopping in a big supermarket. At the cashier I realized my credit card was at home, in pocket of the coat I had on when I wet to the local grocery shop the previous day...

A woman before me at the cashier turned around and told she could borrow me the money. What did I do? Refused and confused... instead accepting her kind offer, I called Husband who hopped in his car and came to save me...

Why is it so hard for many of us, obviosly including me, to accept when a total stranger offers help...

7 kommenttia :

  1. Olipas ystävällinen ihminen! Ehkä olisin itsekin kieltäytynyt ja soittanut siipalle, en tiedä.

    Meillä tuo on aika yleistäkin, siis niin että autetaan jos rahasta vähän puuttuu. Yleensä niin käy paikoissa, joissa pankki- tai luottokortti ei kelpaakaan. Itse myös olen auttanut vastaavassa tilanteessa olevia. Siitä tulee hyvä mieli.

    VastaaPoista
  2. Wau olen otettu moisesta ystävällisyydestä. Vaikka joskus usko ihmisyyteen on aika miinuksella sitten tulee tälläinen kiva ylläri joka nostaa usko taas plussan puolelle. Tuota naista voisin vaikka halata moisesta eleestä, ihana.

    VastaaPoista
  3. Aivan mieletöntä. Ihanaa, että on olemassa ihmisiä, jotka uskovat kanssaeläjien rehellisyyteen. Tuo ystävällisyys nostattaa lähes kyyneleet silmiin. Tekisipä mieleni kehoittaa tekemään hänestä etsintäkuulutus. Hän on palkkion ansainnut! Toivottavasti ko. henkilö jossain vaiheessa saa viestiä siitä, miten hänen eleensä on tehnyt vaikutuksen moniin ihmisiin. Kiitos kivasta blogista!

    VastaaPoista
  4. Vastaava juttu on tapahtunut kerran aiemminkin. Joitain vuosia sitten olin unohtanut lompakon kotiin asioidessani Toisen Linjan aasialaismarketissa. Liikkeen omistaja halusi ehdottomasti, että otan ostokset mukaan ja kirjoitti summan listaan, jossa oli muitakin velallisia.

    Kun seuraavana päivänä tulin maksamaan, kysyin myyjältä tulevatko ihmiset yleensä maksamaan. Hän hymyili aurinkoisesti ja totesi "SInä tulit".

    VastaaPoista
  5. Vau, onpa ihanaa kuulla, että on olemassa noin ihania ihmisiä! Huvittaa, koska olisin ihan varmasti itse tehnyt samassa tilanteessa juuri samoin, häkeltynyt moisesta "epäsuomalaisesta" ystävällisyydestä ja kieltäytynyt. :) Pitäisipä itsekin pystyä joskus tekemään sama jollekulle, jos tulee vastaava tilanne eteen. Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
  6. Ensimmäinen ajatus olisi, että on kamalaa jäädä kiitollisuudevelkaan. Paljon helpompi olisi tarjoutua maksamaan:D

    VastaaPoista
  7. Kerran Brysselin lentokentällä masiinia ei huolinut korttiani ja takana oleva herra lupasi maksaa ostokseni ja antaa pankkitilin numeronsa vastasuoritusta varten. Olin häkeltynyt moisesta, mutta vika olikin kortin lukulaitteessa ja pystyin maksamaan ostokseni toisella kassalla. Kyseinen herra tuli samalla koneella Suomeen ja vielä koneessakin kiittelin häntä ystävällisyydestä.

    VastaaPoista

Kommenttisi ilahduttaa kovasti. Your comment makes me happy.